Ihmettelin, kun Riitta ei olisi millään ottanut minua kolehtiin. Siitähän me onnistuimme saamaan aikaan pienimuotoisen sodan sakastissa. Messun jälkeisessä kahvitilaisuudessa sain sanomista siitä, etten ollut mennyt järjestyksessä. Mutta en antanut sen haitata, hyvä kun joskus aina näitä sanomisia tulee!
On niin mukava huomata, miten hienoa oma elämä on. Saa elää ihan niin kuin itse tahtoo, kukaan ei määrälle, miten elää. Joskus äiti voisi olla tiukempi minua kohtaan, ymmärrän sen, ettei hän halua. Mulle tulee ihan mukava päivä, se on tosi kivaa!
Kommentit
Lähetä kommentti