Aika on vaan mennyt niin pian. Juuri todettiin, että aika on mennyt tosi vauhdikkaasti. Mummia on vieläkin ikävä, vuosi kuoleman jälkeen. Ei sitä oikein tahdo ymmärtää, asiat eivät siltä osin ole vieläkään loksahtaneet kohdalleen. Mutta kaikki menee ajallaan, näin se vaan on ja menee. Mummin ikävä ei koskaan häviä, hyvät muistotkaan eivät häviä mielestäni.
On niin mukava huomata, miten hienoa oma elämä on. Saa elää ihan niin kuin itse tahtoo, kukaan ei määrälle, miten elää. Joskus äiti voisi olla tiukempi minua kohtaan, ymmärrän sen, ettei hän halua. Mulle tulee ihan mukava päivä, se on tosi kivaa!
Kommentit
Lähetä kommentti