Countups

Keskiviikko on alkanut tosi hyvin! Klassista kuunnellen ja seuraavaa linja-autoa odotellen! Mieli on ihan korkealla, oli vaan niin vetämätön olo vielä aamtuimaankin, Mutta ehkä se nyt, ettei hösää lähtemään, se auttaa mulla tosi paljon! Onneksi on, kun musiikki soi, mun ehdoton mielimusiikkini. Tänään olen nauttinut, tänään olen iloinen, musiikki, mukava alku päivään!

Se on todellakin tuntemukseni just nyt, kun päivä sitten sain ison tarjoomuksen tehtyä. Ihaninta oli, että ihmiset nauttivat siitä tarjoilusta. Minulle se oli pääasia. Iloisin fiiliksin, muutenkin on päivä mennyt hyvin. Hauskaa on ollut päivän aikana, se on hyvä!

Kun sain tänään valtaisan Kaffemukin tarjoilu-urakan tehtyä! Täytyy kyllä sanoa, että en muista, koska olisin ollut yhtä iloinen ja tyytyväinen! Mukava fiilis, tänään kun olen iloinen, kaikki hyvin! Sämpylöitä jäi, mutta kyllä niitä menikin! Pikkuleipiäkin meni, mutta niin niitäkin jäi. Mutta tosi tyytyväinen saa olla, kun kaikki meni ihan nappiin!

Oli kyllä hieno kohtaaminen kurkien kanssa, neljä isoa auraa näin. Niissä oli yhteensä noin tuhat kurkea, jotka huusivat minulle ja Huiskulle hyvästejään. Kurkia on mukava kuunnella, olen aina iloinen, kun ne huutelevat lähtiessään syysmuutolle ja palatessaan keväällä. Oli tosi mukavaa, kyllä! Kurkien huuto on musiikkia korville!

Kyllä sitä tahtoisi melkein olla enemmän kotona kuin Huiskun kanssa lenkillä. Mutta taas se nyt on tämän viikonlopun kanssa näin, kun Anu on taas menossa mökille. Maailman mukavin juttu se tietysti on, kun Huisku on meidän kanssa, sitä en voi kiistää, mutta kun on tottunut viikonloppuina olemaan niin, että on vapaalla, se aiheuttaa sitä protestoimista vähän. Mutta yhtään en ole parempi, joten turha protestoida!

Kun minä viivyn kaupungilla vähän kauemmin. Tietysti olisin voinut olla nopeampikin, sitä en kiistä, mutta en oikein pidä siitä, kun saan sanomista. Sen takia en oikein haluaisi asua kotona, koska heti tehdessäni jotakin poikkipuolista, kuten esimerkiksi viivyn vähän kauemmin, sanomista tulee ihan kiitettävän paljon. Mutta parhaani teen, etten ihan joka kerta viivy yhtä kauan kuin nyt. Asia olisi ollut ihan eri, jos velvoitteet olisivat jääneet tekemättä, mutta sain ne tehtyä, joten mitään aihetta sanomiselle ei olisi ollut. Mutta näillä mennään ja iloisena ollaan!

Kun voisi edes yhden kerran lähteä niin, että ei söisi ennen lähtöä. Mutta kun se nyt vaan on niin, että äiti ei tahdo pitää minua nälässä ennen tunnille lähtöä, joten nyt on vaaan pakko syödä. Olihan tosi mukavaa onnitella äitiä kaupungilta tullessa, meillä on synttärit näin lähellä toisiamme. Aina on mukava onnitella toista ja olla iloinen, kun sitä ei edes tunne itseään vanhaksi. Toi syöminen on sellainen, ottaa päähän, kun aina pitää syödä!

Olihan se mukavaa olla syntymäpäivän aikana reissussa, äidin kanssa ja kavereiden kanssa. Mulla oli niin hauskaa matkan aikana, karaoken aikana suorastaan häkellyin, kun karaokeisännät pyysivät minua jäämään lavalle. No, joku toinen matkustaja oli kertonut karaokeisännille syntymäpäivästäni, pyysi minulta anteeksi, että oli sen tehnyt. Mutta minä sanoin, että ei se minua haittaa, koska olisin joka tapauksessa jossain vaiheessa itse sen tehnyt. Drinkki ja cocis, voi että miten mukavaa oli syntymäpäivää juhlia Viking Gracella!!

Tänään sitten kävelen Salon kirkkoon, kun siellä on Tuomasmessu. Niihinkin aina tapaan osallistua, muutama kerta vuodessa tulee osallistuttua. Iloinen fiilis on tänäänkin taas, mietin, että äitiä en pyhäaamuna sängystä ylös hätyytä. Kun ei siinä ole mitään järkeä sunnuntaiaamuna, kun ei mihinkään ole mikään kiire. Miksi minun pitäisi olla niin kova hosumaan, kun ei kerran äitikään ole, se on vaan niin!

Heti aamulla paikkuriin ja kauppaan, se oli tosi hieno juttu! Ei oikein muuta osaa sanoa, kuin että hyvältä tuntui taas olla paikkurissa! Mutta kivalta tuntui olla koko päivä kotona, siitähän se sanominen aika usein tulee. Ei siitä, että käyn asioilla, mutta siitä turhasta maleksimisesta. Mutta tänään en todellakaan maleksinut turhaan, vaan kävin kaupassa ja olinkin sitten aika nopea. Iloisin mielin tätä mielenilmauksen jälkeistä päivää mennään, mulla on hyvä mieli. Tänään on, kaikki hyvin!

On se kyllä ihan mukavasti mennyt, ainoa vaan, miten selviän Huiskun kanssa tuulen tuiverruksesta, kun hän ei oikein siitä pidä. Täytyy kyllä sanoa, etten oikein pidä siitä itsekään, mutta mun on vaan pakko mennä, kun se on Huiskun päivän kohokohta. En voi kieltää, etteikö se olisi sitä minullekin. Mielenilmaus oli sujunut aika rauhallisesti Helsingissä, ihan hyvä niin!

Just näin, se vaan menee näin. Kyllä sen toisaalta toki ymmärtää, että ollaan tyytymättömiä, mutta se tuntuu kyllä turhalta. Tiedän ainakin kaksi kuljettajaa, jotka eivät olisi tahtoneet olla lakossa. Mutta Tuija sanoi, että liitto on niin vahva, ettei siinä paljon ole vaihtoehtoja. Mulla on ollut hyvä päivä, kyllä tää tästä!

Ei sitten kerta kaikkiaan millään meinannut pysyä pystyssä torilla! Ihan hurjan puuskaista toi tuuli on, taatusti ennakoi jo nyt heti tätä tulossa olevaa matalaa. Mutta kyllä siinä melkoinen homma on, kun yrittää oikein kovasti pysyä pystyssä ja väkisin meinaa tuuli lennättää kumoon. Mutta ei se minua haittaa, se on ihan mukavaa! Toi mielenilmaus mietityttää, mutta kaipa siinä perjantainakin aikansa kulumaan saa!

Olen iloinen ja onnellinen tänään, kun uusi viikko alkaa, mietinkin, että vauhdilla se taas kerran oli mennyt! Jopa niin, etten tajunnut sitä yhtään! Mutta tänään nyt sitten olen miettinyt, että mitenkähän se meidän laivareissu menee, ajatellut, että turha mun on sitä tässä kohtaa miettiä, se menee ihan niin hyvin kuin se vain voi mennä. Hyvin menevän reissun suhteen olen ihan luotttavainen!

Oli ensimmäinen päivä, kun sain ihan jutustella kahvittelun lomassa eikä tarvinnut auttaa Jania ehtoollisastioiden tiskaamisessa, nyt on sitten niin, että Timo on aloittanut suntio-opiskelut. Ihan mukavaa näin, kun on melkein aina ollut niin, että minä näitä hommia olen tehnyt. Muutaman sanan ehti vaihtaa sekä Janin että Timon kanssa, ihan hyvä mieli jäi! Hauskaa ja iloa, nyt ja näin, päivä on ollut tosi mukava taas kerran!

Sen takia ei, kun kaikki revitään pienipalkkaisten nahasta. Ainakin kaupan ala on ollut sitä mieltä ja niin olen minäkin. Kaikkia täytyy kuunnella, niin työnantajia kuin työntekijöitäkin,  ei se ole mikään maailman helpoin juttu olla työnantajana tässä tilanteessa.  Hallituksen päätös leikata kaikkein pienipalkkaisimmilta on vailla järkeä. Mutta näillä nyt mennään, kaikki hyvin sitten kuitenkin!

Olen päättänyt sen, tän päivän vietän ihan kotona, autan äitiä kotitöissä, kun niitä riittää. Maailman paras juttu kotona olemisessa on se, että rauhoittuu kunnolla, ei aina lennä sinne ja tänne. Kun äiti aina sanoo, että se on turhaa, itse en pidä sitä kovin turhana, vaikka aina silloin tällöin syytä olisi. Äitikin on paljon tyytyväisempi, kun olen kotona, hänkin on joutunut sanomaan, että olisi hyvä olla kotona, ei mitenkään tuputtaen vaan kaikella rakkaudella!

Joskus taas voi lähteä, mutta joskus täytyy rauhoittua. Sitä olen tässä yrittänyt itselleni ihan kunnolla tuputtaa, etenkin sitä, että kaikkeen tekemiseen täytyy keskittyä kunnolla. Välillä täytyy olla sellaisia päiviä , että vaan rauhoittaa mielensä eikä lennä niin paljon. Kyllähän tohon mun huonoon keskittymiskykyyn on ainoastaan yksi syypää, toi Asperger-oireyhtymä, ei mikään muu. Tänään olen iloinen, miten mukavaa se onkaan!

Ensimmäinen tunti oltu jo ja ihan mahtavaa oli! Hyvä mieli jäi ja mulla vaan riitti iloa! Kyllä se opiskelun ilo tulee takaisin jo pikkuhiljaa ja italian kurssi oli tosi mukava! Mutta lausuntakin on hauskaa, se vaan on! Ja aina tuntee mahtavasti iloa! Huiskun kanssa lenkkeillessäni näin kurkiauran, ei se ollut kovin iso, varmaan jotakin 30-40 lintua. Hieno oli, komeita trumpettiääniä kuului ihan kiitettävästi noinkin pienestä parvesta!

Mamma Naukula oli löytänyt sen sähköpostistaan, se oli niin hieno, vaikka itse sanonkin. Naukulan ihanan ihanat katit ovat kyllä valloittaneet sydämeni ihan täydelleen, ruskeatäplikäs Sulo-kolli ja punatabby neitokainen Namu. Aina saa lukea jos jonkunlaisista seikkailuista, mitä Namulle ja Sulolle käy, se vaan on niin mukavaa!

Äiti reissaa koko päivän Tallinnassa, minä jään kotiin. Muutenhan kaikki velvoitteet olisivat jääneet tekemättä, hammaslääkäri käymättä,  jos minäkin olisin reissuun lähtenyt. Minulle on mukavaa, että äiti pääsee kans ilman minua reissuun, ei tosin mene montakaan viikkoa, kun me ollaan yhdessä reissussa. Sekin on ihan mukavaa! Mutta nyt äiti saa reissata yksinään meidän huushollista, se on ihan hyvä näin. Olen tyytyväinen!

Perjantain hammaslääkäriaika ok, mutta paikka ei! Olen harmitellut harmittelemasta päästyä sitä, kun mun pitää mennä hammaslääkäritarkastukselle Halikkoon, se ei inspiroi minua ei pierun vertaa! Olikin yhtäkkiä pompautettu minut Halikkoon, vaikka asun Salon keskustassa. Moni muu on sanonut samaa, että on pompautettu Halikkoon, mutta mä nyt menen, vaikka ihan sikana harmittaa...

Sellainen se fiilis on aamutuimaan ollut, nautitaan nyt niin paljon kuin voidaan. Pidän kovasti näistä syksyn kuulaista päivistä, jotka tuovat niin paljon iloa mun päivään. Kuu paistaa ja mulla on iloa ihan yllin kyllin, nyt saa nauttia ja olla onnellinen! Elämä vaan on  mukavaa, kun kaikki on hyvin, nyt osaa nauttia syyspäivistä!