Countups

Olen onnellinen ja iloinen kaikkien ylioppilaaksi pääsevien puolesta. Monta ystävää mahtuu joukkoon myös vuonna 2016, etenkin Salon lukio on hyvin edustettuna kavereiden joukossa.  Tänään on hyvä päivä!

Aamulla sain kuvan liikenteeseen Katariinan kirkon suntiolle Karille, olin tosi iloinen, kun pitkästä aikaa Muurlan kirkon oma suntio Martti oli työvuorossa. Tänä aamuna twiittasin, että jos Suomi pelaa finaalissa yhtä hyvin kuin alkusarjan ottelun, mestaruus on varma!

Tästä aurinkoisesta ja hienosta päivästä! Voisi ajatella, että se kesä on saanut ihan huikean fiiliksen aikaan, no niinhän se todellakin on tehnyt! Cocis meni alta aikayksikön jokipaatilla, saman oli tehnyt niin ikään perjantaina. Olisi  vaan ollut ihan yhtä hyvä fiilis, kyllä se vaan ihan mukava juttu on!

Onneksi Katariinan mäellä vierailu meni niin hyvin, kun Karin ei tarvinnut hakea minua ihan ympäri kirkkoa! Se vaan oli mukavaa! Tällä kertaa menikin niin päin, että minä hain! Pari kohtaa oli, missä arvelin suntion voivan olla, seurakuntakodin pihamaalta minä sitten ystävän löysin! Kuulumisia vaihdettiin ja sehän on aina tosi mukavaa! Maaliskuussa olin vasta harjoitellut runoesitystä ja toukokuussa esityksestä oli mennyt jo kuukausi! Siinä välissä oli ehtinyt jo olla esityksessä mukana ja hienoa se oli! Hyvä fiilis jäi ja kaikki oli just niin hyvin kuin kuuluukin olla!

Ajattelen, kuinka paljon hienoja asioita minulle on tapahtunut. Runopiirin esitys on tänä keväänä ollut kaikkein paras juttu. Äidin hoitojen onnistumisesta olen myös iloinen. Tänään olen onnellinen! Ja kaikki on hyvin!

Tänään tunnen niin paljon iloa kuin vain voin tuntea. Vaikka niitä hölmöjä juttuja aina välillä tekee niin ei se haittaa muita kuin minua. Minä haluan olla se, joka ei hölmöile. Tänään on taas perjantai ja toivottavasti kaikki sujuisi ilman hölmöilyjä!

Kun voi ihmetellä omaa tyhmyyttä, mikä voi kostautua omalla sättimisellä. Olet unohtanut ja olet tyhmä. Tyhmyys on ihan ilmiselvää vaikka unohtaminen on inhimillinen juttu. Eikä minulla ole tapana ottaa tärkeitä papereita omaan huoneeseen, mutta sinne äiti meni sitä hakemaan. Todella anteeksi antamaton tyhmyys!

Sormet pois päänahasta! Ruvet eivät parane, jos niitä koko ajan nyppii. Se pitäisi jo pikkuhiljaa oppia, mutta sitä en ole ainakaan vielä oppinut. Jospa sitä saisi vähän aikaa pidettyä sormensa poissa päänahasta, se olisi aika kiva juttu!

Auringonpaiste ja sitä riitti koko aamuksi! Ihan valoisaa jo vartin yli neljä aamulla ja siinä riitti ihmettelemistä. Linnut lauloivat niin, että päivälenkin aikana oli pakko pysähdellä johonkin kohtaan sitä kuuntelemaan. Kirkkomatkallakaan ei voinut kulkea livertävän peippokoiraan ohi, se vaan tuntui mukavalta! Tänään on kaikki hyvin ja mukavasti, lintujen liverryksen keralla!

 Niin nopeasti on aika mennyt ettei mitään rajaa! Just siitä oli suntiomme Janin kanssa puhetta, ihan sitä täytyy ihmetellä. Taivas on taas sininen ja siitä sitä on onnellinen. Täytyyhän sitä olla onnellinen, kun niin kylmä oli. Nautin hetkestä ison cocistuopin kanssa ja iloinen oli fiilis, toivottavasti jatkuisi samanlaisena!