Millaista oli laulaa Hoosianna-virttä, palautin sen mieleeni kuunnellessani Oulun tuomiokirkon messua. Ihan samalta se oli tuntunut omassa kotikirkossani, jonne olin kovalla työllä kavunnut. Mieleeni palautui, miten aurinko paistaa suoraan Lasse-pastorimme kasvoille ja seinille heijastuu varjot osasta ikkunoita. Miten hienoa se oli, kun aurinko paistoi niin kauniisti. Se oli niin kirkas, että silmäni alkoivat valua rähmää. Mutta hienoa se oli!
On niin mukava huomata, miten hienoa oma elämä on. Saa elää ihan niin kuin itse tahtoo, kukaan ei määrälle, miten elää. Joskus äiti voisi olla tiukempi minua kohtaan, ymmärrän sen, ettei hän halua. Mulle tulee ihan mukava päivä, se on tosi kivaa!
Kommentit
Lähetä kommentti