Tänään oli sitten minun vuoroni altistua kauniin kääpiövillakoiraneidin Siirin ihanuudelle. Hän oli ollut kaverikäynnillä muutaman ihmisen luona meitä lähellä, se olikin tosi mukavaa, kun Annika huhuili minua, että Siiri olisi nyt siliteltävissä. Kyllä hän ensin oli epävarma, kun ruohonleikkuri kuului ylätalon pihasta, mutta hetken kuluttua oli minua tervehtimässä. Kovasti on ollut koirailoa!
On niin mukava huomata, miten hienoa oma elämä on. Saa elää ihan niin kuin itse tahtoo, kukaan ei määrälle, miten elää. Joskus äiti voisi olla tiukempi minua kohtaan, ymmärrän sen, ettei hän halua. Mulle tulee ihan mukava päivä, se on tosi kivaa!
Kommentit
Lähetä kommentti