En minä nyt normaalisti nillitä, jos äiti pyytää minua hakemaan postin, aika lailla pyytämättä sen teen. Tänään vaan tilanne oli se, että en ehtinyt kunnolla hengähtää lenkin jälkeen, vaan melkein heti piti käydä postilaatikolla. Tein sen, mutta vähän vastahakoisesti.
On niin mukava huomata, miten hienoa oma elämä on. Saa elää ihan niin kuin itse tahtoo, kukaan ei määrälle, miten elää. Joskus äiti voisi olla tiukempi minua kohtaan, ymmärrän sen, ettei hän halua. Mulle tulee ihan mukava päivä, se on tosi kivaa!
Kommentit
Lähetä kommentti